Tausta kuljetusvahingolle | Tapauksesta
Kuljetusoikeuden erityispiirteiden huomioitta jättäminen johti merkittävään vakuutusyhtiön korvausvelvollisuuteen ja pakottavan lain soveltumatta jättämiseen. Kuljetusoikeuden soveltuminen olisi rajoittanut vakuutusyhtiön vastuun esitetystä lisävaatimuksesta.
Tapauksessa KKO 2021:85 kyse oli vakuutuskorvauskanteesta, jonka vahinkoa kärsinyt (A) oli nostanut rahdinkuljettaja (C Ab:n) vastuuvakuutuksenantajaa (D:tä) vastaan. Kanne perustui vakuutussopimuslain (1994/543) 68 §:ään. Viitatussa lain kohdassa säädetään, mm. että:
”Vakuutuksenantajan on lähetettävä vastuuvakuutuksen nojalla haettua korvausta koskevasta päätöksestään tieto vahinkoa kärsineelle. Vahinkoa kärsineellä on oikeus nostaa korvauspäätöksen johdosta kanne vakuutuksenantajaa vastaan…”
Vahinkoa kärsineellä (A:lla) oli vakuutussopimuslain perusteella oikeus nostaa kanne vastuuvakuutusyhtiö (D:tä) vastaan sen tekemän päätöksen johdosta.
Vahinkoa kärsinyt (A) oli esittänyt lisävaatimuksen tulonmenetyksestä, minkä vastuuvakuutusyhtiö (D) kiisti. Vastuuvakuutusyhtiö (D) vastusti lisäkorvausvaatimusta (C Ab:ta) kohtaan, perustaen vaatimuksen tiekuljetussopimuslain (1979/345) (”TKSL”) 41 §:n vanhentumissäännökseen (kanteen nostamisen määräaika).
Jotta vahinkoa kärsinyt voisi vaatia korvausta vakuutuksenantajalta, yleisenä edellytyksenä on, että vakuutettu on velvollinen maksamaan vahinkoa kärsineelle ja että vahinko on korvattava vastuuvakuutuksesta (lakiin perustuva korvausvelvollisuus). Vahingon kärsineellä ei siis periaatteessa ole parempaa oikeutta korvaukseen vakuutuksenantajalta kuin sillä on vahingon aiheuttajalta. Tästä johtuen ja vastuuvakuutusyhtiö (D:n) esittämän vanhentumisväitteen johdosta korkein oikeus (”KKO”) tutki tapauksessa kysymystä siitä, olisiko tiekuljetussopimuslain 41 § ollut sovellettavissa vahinkoa kärsineen (A:n) ja vakuutetun (C Ab:n) väliseen suhteeseen.
Menemättä tapauksen kaikkiin yksityiskohtiin todettakoon, että KKO toteaa ratkaisussaan (kohta 30), että TKSL:n vanhentumissäännöt olisivat soveltuneet, jos vahingon kärsinyt (A) olisi nostanut kanteen rahdinkuljettaja (C Ab:tä) vastaan. Näin ollen TKSL soveltui tapauksessa.
Kuten edellä on todettu, vahinkoa kärsineellä ei yleensä ole parempaa oikeutta vastuuvakuutuksenantajaa kohtaan kuin vahingon aiheuttaneeseen vakuutettuun. Tämä tarkoittaa, että vakuutuksenantajan on mahdollista kiistää vaade vanhentuneena vahingon kärsineen ja vahingon aiheuttajan välisessä suhteessa, milloin vahinkoa kärsinyt vaatii vakuutuksenantajalta korvausta vastuuvakuutuksen perusteella.
Vakuutuksenantaja voi kuitenkin menettää kyseisen oikeutensa, KKO:n ennakkoratkaisun perusteella, eli oikeutensa vedota vanhentumisaikaan vahinkoa kärsineen ja vakuutetun välisessä suhteessa. KKO toteaa lisäksi ratkaisussaan, että vakuutuksenantaja vastaa siitä, miten korvausratkaisu on järjestetty ja miten korvauspäätökset välitetään vahinkoa kärsineelle.
Lisäksi KKO toteaa ratkaisussaan, että vahinkoa kärsineellä on oikeus luottaa vakuutusyhtiön korvausvaatimusta käsitellessään antamiin tietoihin. Vakuutuksenantaja ei voi pääsääntöisesti muuttaa korvauspäätöstään, jos perusteet, joiden perusteella korvauksesta olisi voitu kieltäytyä, ovat ilmenneet ja olleet vakuutuksenantajan saatavilla sekä läpikäymässä aineistossa.
Mikäli vastuuvakuutuksen myöntänyt vakuutusyhtiö ottaa vastuun ilman varausta tai ehtoja, voidaan tätä pitää luopumisena oikeudesta vedota mm. vanhentumiseen vakuutetun ja vahinkoa kärsineen välisessä suhteessa.
Mikäli vakuutuksenantaja on arvioinut vahingonkorvausvastuunsa lailliset lähtökohdat virheellisesti, mutta ilmoittanut vahingon korvaamisesta, on vakuutuksenantaja vastuussa virheellisestä arvioinnistaan. Vakuutuksenantajan päinvastaista menettelyä voidaan pitää hyvän vakuutuskäytännön vastaisena. Korvauspäätöstä voidaan tulkita myös siten, että vakuutuksenantaja on antanut vakuutuksenottajalle sitovan aiepäätöksen ja ottanut sopimukseen perustuvan vastuun.
Vastuuvakuutusyhtiö (D) oli korvauspäätöksessään ilmoittanut, että vahinko on korvattu vakuutuksenottajan (C Ab:n) vastuuvakuutuksen perusteella. KKO toteaa ratkaisussaan, että vastuuvakuutusyhtiö (D) ei ollut korvauspäätöksessään tai muutoin ilmoittanut vahinkoa kärsineelle (A:lle), että vastuuvakuutusyhtiö katsoisi, että vahinkoa kärsineen (A:n) olisi positiivisesta korvauspäätöksestä huolimatta, säilyttääkseen oikeutensa korvaukseen vastuuvakuutuksesta, nostettava kanne rahdinkuljettajaa vastaan keskeyttääkseen TKSL 41 §:n mukaisen vanhentumisajan kulumisen. Vastuuvakuutusyhtiö (D) esitti väitteen vanhentumisesta vasta käräjäoikeudessa väittäessään kanteen olevan vanhentunut TKSL:n 41 §:n perusteella.
Ratkaisussaan KKO kuitenkin katsoo, että vastuuvakuutusyhtiö (D) oli vahingon tutkittuaan ja vanhentumiskysymystä esittämättä myöntänyt korvausvelvollisuutensa, mikä tarkoittaa, että vastuuvakuutusyhtiö (D) on menettänyt oikeuden vedota vanhentumisaikaan.
Koulutusohjelma | Kuljetusoikeuden erityispiirteet (alk eur 2.750 alv 0%) – Tilaa
Regressipalvelu | Vaativat kansainväliset regressit tehokkaasti – Tilaa
Riidanratkaisu ja oikeudenkäynnit | Kuljetusvahinkojen tehokas käsittely sekä oikeuksien turvaaminen – Tilaa
LKOS Law Office avustaa säännöllisesti kansainvälisen kaupan kuin kuljetusoikeuden erityiskysymyksissä asiakkaitaan. Keskitymme liikejuridiikkaan. Tarjoamme asiakkaillemme myös trade compliance -palvelua kansainvälisen kaupan tueksi. LKOS Law Office on NewLaw liikejuridiikan boutique toimisto.
Lisätietoa tästä aiheesta kuin palveluistamme saat olemalla yhteydessä asiantuntijoihimme sähköpostilla tai puhelimitse (+358 40 672 4285).
Asiantuntijamme kuljetusoikeudessa on Oscari Seppälä. Tutustu myös hänen LinkedIn profiiliinsa.
Tahtoessanne saada viimeisimmät uutisemme suoraan tiedoksesi seuraa meitä LinkedInissä.