Nykyaikana muutokset sopimusosapuolten taloudellisissa taustoissa ja olosuhteissa voivat olla nopeita. Tällaisia muutoksia voivat olla esim. polttoaineiden hinnan nopeat muutokset, rahoituksen vaikeutuminen, sotilaalliset konfliktit tai ympäristökatastrofit. Kuinka tällaiset olosuhteiden muutokset on huomioitu yhtiönne sopimusehdoissa ns. hardship -ehdolla?
Mikäli olosuhteiden muutokseen ei ole varauduttu sopimusehdoin, sopimukseen soveltuva lainsäädäntö määrittää sen, miten tilanteessa on mahdollista toimia. Todettakoon, että eri oikeusjärjestelmät tuntevat erilaisia periaatteita, mitkä soveltuvat olosuhteiden muuttuessa esim.: force majeure, hardship, frustration of purpose jne. Nämä oikeusjärjestelmien yleiset periaatteet eivät kuitenkaan aina sovellu osapuolten olosuhteiden muuttuessa. Tällöin sopimussuhteessa sopimuksen ehdot saavat korostuneen merkityksen sopimuksen taustalla olevien taloudellisten olosuhteiden muuttuessa.
Sopimusoikeudessa yleisenä periaatteena on sopimusten sitovuus. Sitovuuden taustalla on oletus, että olosuhteiden odotetaan pysyvän vakaina tai muuttumattomina sopimussuhteen aikana. Tällöin sopimussuhteen aikaiset epäedulliset muutokset, mitä ei ole huomioitu sopimusta laadittaessa, osapuolen tulee kärsiä osana sopimuksen sitovuutta.
Toisaalta liiketaloudelliset odotukset erityisesti pitkäkestoisissa sopimussuhteissa korostavat yleisesti osapuolten yhteistyötä lyhyen ajan voittojen kustannuksella. Tästä syystä olosuhteiden muutosten huomioiminen on tavanomaisesti sopimussuhteessa osapuolten yhteinen intressi, mahdollistaen osaltaan pitkäkestoisen yhteistyön muuttuvissa taloudellisissa olosuhteissa. Liikavaikeudessa on kyse yleensä tilanteesta missä sopimuksen velvoitteiden täyttäminen ei ole käynyt mahdottomaksi, mutta velvoitteiden täyttäminen vaatii osapuolelta kohtuuttomia taloudellisia uhrauksia.
Yritysten on mahdollista ja suositeltavaa varautua olosuhteiden muutokseen sopimusehdoin. Tällöin sopimusehto määrittelee toimet, mitä olosuhteiden muuttuessa tulee tehdä. Kuten todettua, yleensä myös soveltuva lainsäädäntö mahdollistaa sopimuksen sovittelun tietyissä tilanteissa. Lainsäädäntöön vetoaminen kuin soveltaminen yksittäisessä tapauksessa edellyttää kuitenkin yleensä oikeudellisia toimia muutoksen aikaansaamiseksi. Sen sijaan, mikäli sopimuksessa on sovittu sopimusehdoin olosuhteiden muutoksen vaikutuksesta, tällöin kyseinen ehto määrittää osapuolten toiminnan. Tällöin lähtökohtaisesti oikeudelliset toimet sopimusehtojen muuttamiseksi eivät ole tarpeen.
Yrityksen toimintaympäristön olosuhteiden muuttuessa pysyvämmin on todennäköistä, että yrityksen tekemien sopimusten taustalla ollut alkuperäinen taloudellinen tasapaino on voinut järkkyä merkittävästikin osapuolten arvioimasta. Tällaisessa tilanteessa saattaa koko sopimuksen tai sopimussuhteen mielekkyys tulla arvioitavaksi uudestaan. Tällaista tilannetta kuvataan hardship -tilanteena.
Milloin yrityksen sopimusehdoissa on hardship -lauseke tai sopimuksessa on viittaus oikeudelliseen periaatekokoelmaan, tällöin sopimussuhteen taustalla olleen taloudellisen tasapainon muuttuessa kyseinen ehto aktualisoituu. Useat oikeudelliset periaatekokoelmat sisältävät hardship –termin määritelmän. Näistä mainittakoon tässä yhteydessä mm.: Unidroit Principles of International Commenrcial Contracts, Principles of European Contract Law sekä Draft Common Frame of Reference.
Mikäli yrityksen sopimusehdoissa on viittaus kyseisiin periaatekokoelmiin kokonaan tai osittain kansallisen lain soveltamisen lisäksi, on osapuolten mahdollista soveltaa periaatekokoelman ehtoja soveltuvalta osin olosuhteiden muuttuessa. Tällöin sopimusehdot mahdollistavat neuvotteluiden aloittamisen sopimuksen kohtalosta tilanteessa, missä sopimuksen taustalla ollut taloudellinen tasapaino on olennaisesti muuttunut oletetusta kehityksestä.
Todettakoon lyhyesti lopuksi, että hardship –lausekkeet ovat yleensä ns. uudelleenneuvottelulausekkeita, joiden pyrkimyksenä on mahdollistaa osapuolten taloudellisen tasapainon palauttaminen. Erona esim. force majeure –lausekkeeseen on se, että tämä lauseke vapauttaa yleensä toimittajan vastuusta sopimuksen esteen aikana ja ajan, ilman uudelleenneuvotteluvelvoitetta. Tästä syystä hardship –lauseke suojaa lähtökohtaisesti molempia sopimussuhteen osapuolen etuja, kun taas force majeure –lauseke suojaa toimittajaosapuolen etua.
Muuttuviin sopimussuhteen aikaisiin olosuhteisiin on syytä varautua ensisijaisesti sopimusehdoin. Mikäli yrityksen sopimuksissa ei ole yksiselitteistä uudelleenneuvottelulauseketta (hardship -ehtoa), on syytä todeta hyvän järjestyksen vuoksi, että lähtökohtaisesti tuomioistuimet kuin kansallinen oikeus mahdollistavat varsin rajallisesti sopimusehtojen sovittelun. Tuomioistuimet ovat yleensä vastahakoisia sovittelemaan sopimusehtoja yleisten sopimusoikeuden periaatteiden perusteella.
Tästä syystä suosittelemme, että yhtiöt osana riskienhallintaansa varautuvat sopimuksen taustalla olevien taloudellisten olosuhteiden muutoksiin ottamalla hardship –lausekkeen käyttöön sopimusehdoissaan. Viimeaikaiset liiketoimintaympäristöjen nopeat turbulenssit ovat osaltaan osoittaneet, että odottamaton on muuttunut suuremmassa määrin odotettavaksi (ns. musta joutsen -tilanne). Tuleviin olosuhteiden muutoksiin ja liikavaikeuksiin on suositeltavaa varautua sopimusehdoin. Hardship – ehdon sisällyttäminen sopimukseen tuo turvaa muuttuvia olosuhteita vastaan.
* * *
LKOS Law Office avustaa säännöllisesti kansainvälisen kaupan kuin kuljetusoikeuden kysymyksissä. Tarjoamme asiakkaillemme trade compliance palvelua kansainvälisen kaupan tueksi. LKOS Law Office on NewLaw liikejuridiikan boutique toimisto.
Lisätietoa tästä aiheesta kuin palveluistamme saat olemalla yhteydessä asiantuntijoihimme sähköpostilla tai puhelimitse (+358 40 672 4285).
Asiantuntijamme tämän artikkelin aihealueelta on Oscari Seppälä. Tutustu myös hänen LinkedIn profiiliinsa.
*Artikkeli on tarkoitettu informaatioksi eikä ole tarkoitettu oikeudelliseksi neuvoksi.
