Oikeudenkäynti Suomessa

Yleiskatsaus oikeudenkäyntiin Suomessa

Oikeudenkäynnit Suomessa käydään yleisissä tuomioistuimissa tai välimiesmenettelyssä. Erottelu kuvastaa vankkaa aineelliseen- ja prosessioikeuteen perustuvaa oikeudellista kehitystä.

Aineellinen oikeus määrittelee oikeushenkilöiden tai luonnollisten henkilöiden oikeudet ja velvollisuudet eri tilanteissa. Prosessioikeus sen sijaan määrittää prosessit näiden oikeuksien toteuttamiseksi. On tärkeää huomata, että prosessilainsäädäntö määrittelee vain sen, kuinka riita tulee käsitellä; se ei ratkaise tapauksen sisältöä. Prosessioikeus tukee aineellisen oikeuden soveltamista ja varmistaa asianmukaisten oikeusprosessien noudattamisen kulloistakin asiaa ratkaistaessa.

Oikeussuojakeinot ja suojattavat oikeudet

Suomen rikoslaki (39/1889) kieltää itseavun, painottaen luonnollisten- ja oikeushenkilöiden saamaa valtion suojelua heidän oikeuksiensa turvaamiseksi. Suomen perustuslain (731/1999) 21.1 §:n mukaan:

"Jokaisella on oikeus saada asiansa asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai viranomaisessa käsiteltäväksi sekä saada oikeuksiaan tai velvollisuuksiaan koskevat päätökset käsiteltäväksi riippumattoman lainkäyttöelimen toimesta."

Suomen prosessilainsäädäntö

Oikeudenkäymiskaari (4/1734) sisältää keskeiset oikeudenkäyntiä koskevat säännöt Suomessa. Tietyt menettelylliset opit, kuten Res Judicata (tuomion lainvoimaisuus) ja Reformatio In Peius -kielto (valittajan aseman heikentäminen), tunnustetaan Suomessa, vaikka niitä ei ole nimenomaisesti kodifioitu lakiin.

Rikosprosessilaki (689/1997) säätelee rikosasioiden prosessuaalista menettelyä. Laissa siviiliprosessin periaatteet otetaan käyttöön lakiviittauksin. Lisäksi kansainväliset prosessilainsäädännön säännöt ja määräykset, kuten Bryssel I -asetus (44/2001) ja Luganon konventio, vaikuttavat suomalaisiin tuomioistuimiin kansainvälisissä prosesseissa.

Yleiset tuomioistuimet Suomessa

Tuomioistuinlain (673/2016) mukaan yleiset tuomioistuimet koostuvat käräjäoikeudesta, hovioikeudesta ja korkeimmasta oikeudesta. Suomen oikeusjärjestelmään kuuluvat myös hallintotuomioistuimet, joista korkein hallinto-oikeus on hallintoasioita käsittelevä ylin instanssi. Erikoistuomioistuimet, kuten markkinaoikeus, työtuomioistuin ja vakuutusoikeus, käsittelevät niille määrätyt asiat.

Jokaiseen käräjäoikeuteen kuuluu päällikkötuomarina laamanni, käräjäoikeuden tuomarit (maaoikeudessa maaoikeusinsinööri) sekä soveltuvin osin muina jäseninä lautamiehet. Käräjäoikeudessa voi lisäksi olla sotilasjäseniä, jotka osallistuvat sotilasoikeudenkäyntiasioiden käsittelyyn ja ratkaisemiseen.

Välitysmenettely Suomessa | Vaihtoehtoinen riidanratkaisu

Suomen välimiesmenettelylaki (967/1992) muodostaa välitysmenettelyn oikeusperustan Suomessa. Vaikka laki ei ole täysin mallinnettu UNCITRAL-mallilain mukaan, se heijastaa sen periaatteita. Suomen hallitus tarkastelee parhaillaan mahdollisia muutoksia lain soveltamisalan laajentamiseksi. Nykyinen versio on minimalistinen, mutta välitysmenettely Suomessa suoritetaan tavanomaisesti Keskuskauppakamarin välityslautakunnan sääntöjä noudattaen, jolla on yksityiskohtaiset menettelysäännöt ja jotka tunnetaan laajasti käytännössä toimialalla.

On huomioitava, että Suomen lain mukainen välityslauseke on oltava kirjallinen, mutta sähköpostikirjeenvaihto täyttää tämän vaatimuksen ja kirjallinen muotovaatimus on joustava ja suhteellisen helposti täytettävä. Todettakoon, että yksinomaan siviilioikeudelliset riidat voidaan ratkaista välitysmenettelyssä välimiesmenettelylain mukaisesti. Laissa säädetysti välitystuomiot ovat lopullisia ja osapuolia sitovia. Välitystuomiosta on mahdollista valittaa rajoitetuin perustein.

Ryhmäkanne Suomessa

Ryhmäkannelaki (444/2007) säätää ryhmäkanteen edellytyksistä Suomessa. Lain soveltamisala on rajallinen, ja yleensä vain kuluttaja-asiamies voi laittaa ryhmäkanteen vireille. Ryhmäkanteen käyttöä rajoittaa se, että yksittäisten vaatimusten on oltava erillisiä, eikä niitä voi yhdistää yhdeksi summamääräiseksi vaatimukseksi. Nämä rajoitukset ovat toistaiseksi tosiasiassa estäneet ryhmäkanteiden nostamisen Suomessa.

Jotta tapaus voidaan luokitella ryhmäkanteeksi, sen on täytettävä seuraavat kriteerit:

1. Useilla kantajilla on oltava vaatimuksia samaa vastaajaa vastaan samojen olosuhteiden perusteella;

2. Asia on sopiva ryhmäkanteen käsittelyyn ottaen huomioon ryhmän koko, vaatimukset ja esitettävä todistelu; sekä

3.Ryhmä on riittävän täsmällisesti määrittely.

Ryhmäkanteet käsittelee ensimmäisenä asteena Helsingin käräjäoikeus. Laissa säädetään myös ryhmäkanteen rahoittamisesta. Laki kieltää rahoittajat, joka on vastaajan kilpailija tai on riippuvainen vastaajasta. Rahoittajat eivät voi kohtuuttomasti vaikuttaa kantajan päätöksiin kuluttajien etuja vahingoittavilla tavoilla, ja tuomioistuimet voivat vaatia yksityiskohtaisia rahoitusselvityksiä sekä korjaavia toimenpiteitä toteutettavaksi.

Valitusmahdollisuus oikeudenkäynnin ratkaisusta eli tuomiosta

Suomen perustuslaki takaa valitusoikeuden, mutta tämä oikeus ei ole ehdoton. Hovioikeus arvioi milloin valituslupaa edellytetään, onko valituslupa perusteltu ja myönnetäänkö se. Muutoksenhaku korkeimpaan oikeuteen edellyttää valitusluvan myöntämistä, vaikka käräjäoikeudesta on mahdollista valittaa suoraan ennakkotapauksia koskevissa asioissa korkeimpaan oikeuteen edellytyksin, että vastapuoli hyväksyy tämän valitusvaihtoehdon (ohivalitus).

Johtopäätöksemme

Oikeudenkäynnit Suomessa painottavat materiaalisen oikeuden toteuttamista, oikeusvaltioperiaatetta sekä menettelyn tehokkuutta. Olipa kyseessä perinteinen tuomioistuinkäsittely tai liiketoimintalähtöinen välitysmenettely, prosessisääntöjen ymmärtäminen ja huomioiminen on ratkaisevan tärkeää oikeudellisissa riidoissa menestymiselle.

**Artikkeli ei ole tarkoitettu oikeudelliseksi neuvoksi.