Meripelastus – mistä meripelastuksessa on kyse?

Meripelastuksen määritelmä ja soveltuvat lait

Meripelastuksella tarkoitetaan toimenpidettä, johon ryhdytään haaksirikkoutuneen tai vaarassa olevan aluksen tai muun omaisuuden avustamiseksi kulkuvesillä, kuten merilain (674/1994) 16 luvussa säädetään. Meripelastus on ainutlaatuinen säännöstö – vain merilaissa säädetään siitä. Pelastajalla on aina oikeus palkkioon onnistuneesta pelastustoimesta.

Meripelastuksesta säädetään Lontoon meripelastusyleissopimuksella 1989 (SopS 107/2007). Aikaisempaan Brysselin 1910 yleissopimukseen verrattuna merkittävin uudistus on ympäristövahingon torjumisesta maksettava erityiskorvaus – myös silloin, kun pelastus itse epäonnistuu.

Meripelastuksen vakiopelastussopimukset ja palkkioperiaatteet

Meripelastuksia suorittavat ammattimaiset meripelastusyritykset, jotka käyttävät toiminnassaan säännönmukaisesti vakiopelastussopimuksia.

Meripelastuksen johtavat periaatteet ovat:

• Oikeus palkkioon – kaikesta merellä tapahtuvasta onnistuneesta pelastustoiminnasta maksetaan pelastuspalkkio
• Kannustinperiaate – mitä kyvykkäämmästä ja arvokkaammasta omaisuudesta on kyse, sitä suurempi on palkkio. Näin kannustetaan pelastajia tekemään kaikkensa onnistumiseksi
• No Cure – No Pay – ellei pelastus onnistu, palkkiota ei suoriteta. Pelastaja kantaa tällöin riskin omista kustannuksistaan. Poikkeuksena ovat ympäristövahingot

Miten meripelastuksesta sovitaan

Sopiminen meripelastuksesta ei ole välttämätöntä. Ellei sopimusta tehdä, Suomessa tapahtuneeseen meripelastukseen sovelletaan merilain säännöksiä.

Milloin on epäselvää, onko kyseessä meripelastus, tehdään yleensä hinaussopimus erityisehdoin, kuten Salvhire 2005 -ehtoja hyödyntäen. Tällöin on kyse hinaajan vuokraamisesta päivävuokralla pelastusta suorittamaan.

Varsinaisissa pelastussopimuksissa käytetään yleisimmin Lloyd's Open Form (LOF) -sopimusta, joka on ollut käytössä jo yli vuosisadan. Kansallisia vakioehtoja käytetään tavanomaisesti aluksen ollessa kyseisen valtion alueella merihädässä.

Meripelastustoimiala tänään – kilpailu ja tekniikka

Meripelastusala on muuttunut merkittävästi viimeisten vuosikymmenten aikana. Tällä hetkellä 5–6 maailmanlaajuista pelastusoperaattoria hallitsee toimialaa. Tekniikan ja kommunikaation kehittyminen hyödyttää myös pelastajia: aluksen ilmoittaessa onnettomuudesta markkinoiden päätoimijat saavat tarjousilmoitukset lähes samanaikaisesti.

Pelastajien on siksi nykyisin vaikeampi vaatia LOF:n käyttöä, ja he tarjoavat todennäköisemmin joustavia sopimusehtoja vähäisemmissä tapauksissa. Yleisesti LOF-palkinnot, jotka perustuvat pelastusarvoihin, voivat olla erittäin korkeita verrattuna TOWCON:iin tai muihin kiinteähintaisiin pelastussopimuksiin.

LOF vai kiinteähintainen pelastussopimus – yhteenveto

Yksikään laivanomistaja ei halua ottaa pelastajia LOF-ehdoilla, ellei se ole välttämätöntä. Mieluummin käytetään sopimuksia, jotka perustuvat päivähintaan tai kertakorvaukseen. Kuitenkin kiireellisessä ja vaarallisessa tilanteessa, jossa aika ratkaisee, LOF on yhä suosituin pelastussopimus – sen katsotaan olevan varmin tapa suojella miehistöä, omaisuutta ja ympäristöä.

Ennen päätöksen tekemistä laivanvarustajan tulee arvioida kaksi keskeistä kysymystä: pelastustoimen kiireellisyys ja aiheutunut vaara. LOF-ehdot eivät ole katoamassa – tapaturmat eivät lopu, eikä myöskään LOF:n käyttö. Maersk Honam -tulipalo on hyvä esimerkki tilanteesta, jossa kukaan ei kyseenalaista LOF-ehtojen käyttöä.

***

Kerromme mielellämme lisää meripelastuksen sopimuksista ja käytänteistä. Ota yhteyttä asiantuntijoihimme puhelimitse +358 40 672 4285 tai sähköpostilla. Kirjoittaja Oscari Seppälä, Specialist Partner.