Avaruusoikeus

Mitä on avaruusoikeus? Avaruustoiminnan sääntely Suomessa ja EU:ssa

Avaruus ei ole enää vain valtioiden ja suurten avaruusjärjestöjen toimintaympäristö. Suomalaiset yritykset rakentavat, laukaisuttavat ja operoivat satelliitteja ja myyvät satelliittidataa maailmalle. Samalla avaruudesta on tullut kriittistä infrastruktuuria: paikannus, aikasynkronointi, tietoliikenne, sääpalvelut ja maanpuolustus nojaavat satelliitteihin. Avaruusoikeus määrittää, millä ehdoilla tätä toimintaa saa harjoittaa ja kuka vastaa, jos jokin menee pieleen.

Avaruusoikeus lyhyesti

Avaruusoikeudella tarkoitetaan oikeussääntöjä, jotka koskevat avaruuden käyttöä ja tutkimista sekä avaruuteen lähetettyjä esineitä. Se muodostuu kolmesta kerroksesta:

  • Kansainvälinen avaruusoikeus: YK:n piirissä 1960- ja 1970-luvuilla laaditut avaruussopimukset, jotka sitovat valtioita.
  • Kansallinen avaruuslainsäädäntö: valtiot panevat sopimusvelvoitteensa täytäntöön omilla laeillaan. Suomessa keskeinen säädös on laki avaruustoiminnasta (63/2018).
  • EU-sääntely: EU:lla on oma avaruusohjelmansa (mm. Galileo ja Copernicus), ja komissio on ehdottanut ensimmäistä EU:n laajuista avaruustoiminnan asetusta (EU Space Act).

Käytännössä avaruushankkeeseen sovelletaan lisäksi monia muita oikeudenaloja: vientivalvontaa ja pakotteita, taajuussääntelyä, vakuutus- ja vahingonkorvausoikeutta, sopimusoikeutta sekä yrityskauppoihin liittyvää sääntelyä.

Mitä avaruusalan yrityksen kannattaa huomioida?

  • Lupa ajoissa: lupa-asia kannattaa käynnistää hyvissä ajoin ennen laukaisua, ja laukaisuvaltion lainsäädäntö on otettava huomioon, kun laukaisu ostetaan ulkomailta.
  • Sopimukset: laukaisu-, valmistus-, operointi- ja datasopimuksissa ratkaistaan vastuunjako, ristikkäiset vastuuvapauslausekkeet (cross-waivers), vakuutukset, viivästykset ja sovellettava laki.
  • Vientivalvonta ja pakotteet: monet satelliittikomponentit, ohjelmistot ja tekninen apu ovat kaksikäyttötuotteita, joiden vienti voi edellyttää lupaa EU:n kaksikäyttötuoteasetuksen (2021/821) nojalla. Venäjä-pakotteet rajoittavat lisäksi avaruusalan tuotteiden ja palvelujen toimittamista.
  • Yritysjärjestelyt ja rahoitus: kiertoradalla olevan satelliitin tai luvan siirto, ulkomaiset omistajat ja turvallisuuskriittinen toiminta voivat edellyttää viranomaishyväksyntöjä, ja ne on huomioitava yrityskaupan aikataulussa ja ehdoissa.
  • Data ja turvallisuus: kaukokartoitusdatan jakeluun voi liittyä rajoituksia ja asiakkaiden raportointivelvollisuuksia.
  • Varautuminen EU-sääntelyyn: EU Space Act ja NIS2 voivat tuoda uusia riskienhallinta- ja raportointivelvoitteita. Niihin kannattaa varautua jo tuotekehityksessä.

Kansainvälinen perusta: valtio vastaa myös yksityisestä toiminnasta

Avaruusoikeuden kulmakivi on vuoden 1967 avaruuden yleissopimus (Outer Space Treaty). Sen mukaan avaruus on kaikkien valtioiden vapaasti käytettävissä, mutta mikään valtio ei voi ottaa sitä tai taivaankappaleita omistukseensa. Yritysten kannalta tärkein periaate on, että valtio vastaa kansainvälisesti myös yksityisten toimijoidensa avaruustoiminnasta, ja sen on luvitettava ja valvottava tätä toimintaa.

Yleissopimusta täydentävät muun muassa:

  • vastuusopimus (1972): laukaisuvaltio vastaa ankarasti avaruusesineen maan pinnalla tai lennossa olevalle ilma-alukselle aiheuttamasta vahingosta; avaruudessa aiheutetusta vahingosta vastataan tuottamuksen perusteella.
  • rekisteröintisopimus (1975): avaruuteen lähetetyt esineet rekisteröidään kansalliseen rekisteriin ja ilmoitetaan YK:lle.
  • pelastamissopimus (1968): astronauttien pelastaminen ja avaruusesineiden palauttaminen.

Koska vastuu kohdistuu valtioon, valtiot edellyttävät yrityksiltä lupaa, vakuutusta ja takautumisvastuuta. Siksi kansallinen avaruuslaki on käytännössä jokaisen satelliittihankkeen lähtökohta.


Suomen avaruustoimintalaki

Suomi oli sitoutunut YK:n avaruussopimuksiin jo vuosikymmeniä, mutta oma avaruuslaki säädettiin vasta, kun ensimmäiset suomalaiset satelliitit olivat lähdössä kiertoradalle. Laki avaruustoiminnasta (63/2018) tuli voimaan 23.1.2018. Sen tavoitteena on ennustettava ja oikeudellisesti selkeä toimintaympäristö: lähtökohtaisesti toimintaa ei rajoiteta, kun turvallisuus ja muut luvan edellytykset ovat kunnossa.

Soveltamisala

Lakia sovelletaan avaruustoimintaan, jota harjoitetaan Suomen alueella, Suomessa rekisteröidyltä alukselta tai ilma-alukselta taikka Suomen kansalaisen tai suomalaisen oikeushenkilön toimesta. Avaruustoimintaa on avaruusesineen laukaiseminen, sen operointi avaruudessa ja palauttaminen maahan. Avaruusesine on mikä tahansa avaruuteen lähetetty ihmisen valmistama esine, kuten satelliitti tai kantoraketti.

Lain keskeiset periaatteet

  • Ennakkolupa: avaruustoiminta on luvanvaraista, ja lupa on haettava ennen toiminnan aloittamista.
  • Valtion vastuu ja takautumisoikeus: valtio vastaa ulospäin kansainvälisten sopimusten mukaisesti, mutta riski siirretään toiminnanharjoittajalle takautumisoikeuden ja vakuutuksen avulla.
  • Turvallisuus: toiminnasta ei saa aiheutua erityistä vaaraa ihmisille, omaisuudelle tai yleiselle turvallisuudelle.
  • Kestävyys: toiminnan on oltava ympäristön kannalta kestävää myös avaruudessa, ja avaruusromun syntymistä on rajoitettava.
  • Läpinäkyvyys ja valvonta: avaruusesineet rekisteröidään, ja viranomainen valvoo toimintaa koko sen elinkaaren ajan.

Vastuu ja vakuutus

Avaruusesineen aiheuttama vahinko korvataan ensisijaisesti valtion varoista, lukuun ottamatta toiminnanharjoittajalle itselleen aiheutunutta vahinkoa. Valtio voi periä maksamansa korvauksen takaisin toiminnanharjoittajalta. Maan pinnalla tai lennossa olevalle ilma-alukselle aiheutetusta vahingosta takautumisvastuu on tuottamuksesta riippumaton. Takautumisoikeus on rajattu 60 miljoonaan euroon, mutta rajaa ei sovelleta, jos toiminnanharjoittaja on rikkonut lakia tai luvan ehtoja. Toiminnanharjoittajan on otettava vastuuvakuutus vähintään tähän määrään asti. Vakuutusvelvollisuudesta voidaan poiketa, jos laukaisupalvelun tarjoajan vakuutus kattaa riskin tai riski on muuten hyväksyttävä.

Luvan edellytykset

Työ- ja elinkeinoministeriö voi myöntää luvan toistaiseksi tai määräajaksi, ja siihen voidaan liittää ehtoja. Hakijan on muun muassa osoitettava, että

  • toiminnanharjoittaja on luotettava ja sillä on toiminnan edellyttämä tekninen ja taloudellinen valmius,
  • toiminnan riskiarvio osoittaa, ettei toiminnasta aiheudu erityistä vaaraa,
  • avaruusromun syntyminen ehkäistään ja toiminnan lopettamiselle on suunnitelma,
  • toiminnanharjoittajalla on lain edellyttämä vakuutus,
  • toiminta on Kansainvälisen televiestintäliiton (ITU) taajuusmääräysten ja vientivalvontasäännösten mukaista ja
  • toiminta ei ole ristiriidassa Suomen kansallisen turvallisuuden tai ulkopoliittisten etujen kanssa.

Hakemuksessa on lisäksi selvitettävä avaruusesineiden omistus sekä arvioitava toiminnan ympäristövaikutukset maassa, ilmakehässä ja avaruudessa.

Satelliitin siirto ja muutokset

Avaruusesineen tai avaruustoiminnan hallinnan siirto toiselle edellyttää ministeriön ennakkohyväksyntää. Jos vastaanottaja on ulkomainen, ministeriö voi edellyttää vastuuta koskevaa sopimusta vastaanottajan kotivaltion kanssa. Tällä on merkitystä esimerkiksi silloin, kun kiertoradalla oleva satelliitti myydään tai yritys myydään ulkomaiselle ostajalle. Toiminnanharjoittajan on myös ilmoitettava viipymättä muutoksista, jotka vaikuttavat luvan edellytyksiin tai rekisteritietoihin, sekä omistusmuutoksista ja toiminnan lopettamisesta.

Avaruusromu ja toiminnan päättyminen

Toiminnanharjoittajan on rajoitettava avaruusromun syntymistä sekä vähennettävä avaruusesineen hajoamis- ja törmäysriskiä. Kun toiminta päättyy, käytöstä poistettu esine on siirrettävä vähemmän käytetylle kiertoradalle tai ohjattava ilmakehään.

Rekisteröinti, valvonta ja seuraamukset

  • Rekisteri: avaruusesineet merkitään julkiseen kansalliseen rekisteriin, ja Suomi ilmoittaa ne YK:n rekisteriin. Rekisteriin ilmoitetaan muun muassa laukaisuvaltio, esineen käyttötarkoitus ja ratatiedot.
  • Valvonta: toiminnanharjoittaja antaa viranomaiselle vuosittain raportin toiminnastaan. Viranomainen voi tehdä tarkastuksia ja käyttää ulkopuolisia asiantuntijoita.
  • Luvan muuttaminen ja peruuttaminen: lupaa voidaan muuttaa tai se voidaan peruuttaa esimerkiksi vakavien laiminlyöntien vuoksi. Viranomainen voi asettaa ehtoja toiminnan turvalliselle jatkamiselle tai lopettamiselle tai määrätä toiminnan siirrettäväksi toiselle toiminnanharjoittajalle.
  • Seuraamukset: luvaton avaruustoiminta, luvaton siirto sekä vakuutus- ja ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönti on säädetty rangaistavaksi.
  • Puolustusvoimat: Puolustusvoimien avaruustoimintaan ei sovelleta lupa-, vakuutus-, siirto- ja valvontasäännöksiä. Sitä valvoo puolustusministeriö.

Satelliittikaukokartoitus ja maa-asemat

Lakiin on myöhemmin lisätty säännökset satelliittikaukokartoituksesta. Maan havainnointi satelliiteilla on luvanvaraista, ja toimintaa voidaan rajoittaa kansallisen turvallisuuden perusteella. Maa-asemista säädetään erikseen lailla maa-asemista ja eräistä tutkista.

Lainsäädäntö muuttumassa. Työ- ja elinkeinoministeriö lähetti alkuvuonna 2026 lausunnoille luonnoksen avaruustoimintalain muuttamisesta. Luonnoksen mukaan avaruustoiminnan ja kaukokartoituksen lupa- ja valvontatehtävät siirtyisivät Traficomille, ja kansalliseen turvallisuuteen merkittävästi vaikuttavista luvista päättäisi valtioneuvosto. Luonnos täsmentää myös avaruusesineiden siirtoja koskevia sääntöjä ja toisi lakiin seuraamusmaksut. Lupaprosessia suunnittelevan kannattaa seurata uudistuksen etenemistä.



EU:n avaruusasetus (EU Space Act)

Euroopan komissio antoi kesäkuussa 2025 ehdotuksen EU:n avaruusasetukseksi. Tavoitteena on korvata jäsenvaltioiden erilaiset avaruuslait yhteisillä vaatimuksilla. Ehdotus rakentuu kolmen teeman varaan:

  • turvallisuus: törmäysten välttäminen, avaruusromun hallinta ja kiertoratojen kestävä käyttö,
  • resilienssi: avaruusinfrastruktuurin kyber- ja riskienhallinta,
  • ympäristökestävyys: avaruustoiminnan ympäristöjalanjäljen arviointi.

Ehdotus koskisi EU:hun sijoittautuneiden toimijoiden lisäksi myös EU:n ulkopuolisia toimijoita, jotka tarjoavat avaruuspalveluja EU:ssa. Asetus on edelleen neuvoteltavana: neuvoston ja Euroopan parlamentin kannat eroavat muun muassa soveltamisalasta, kyberturvallisuuden suhteesta NIS2-direktiiviin sekä siirtymäajoista. Komission ehdotuksessa asetusta sovellettaisiin vuodesta 2030. Alalla on samalla esitetty huolta, ettei uusi sääntely saa lisätä hallinnollista taakkaa niin, että se jarruttaa eurooppalaisten kasvuyritysten kehitystä.

USEIN KYSYTTYÄ AVARUUSOIKEUDESTA

Mistä avaruus alkaa oikeudellisesti?

Avaruuden alarajaa ei ole määritelty Suomen laissa eikä kansainvälisesti sovituissa sopimuksissa. Käytännössä rajana pidetään yleisesti noin 100 kilometrin korkeutta.

Tarvitseeko satelliitin operointi Suomessa luvan?

Kyllä. Avaruusesineen laukaiseminen, operointi ja palauttaminen edellyttävät lupaa, kun toiminta kuuluu avaruustoimintalain soveltamisalaan. Myös satelliittikaukokartoitus on luvanvaraista.

Kuka vastaa satelliitin aiheuttamasta vahingosta?

Kansainvälisesti vastuussa on laukaisuvaltio. Suomessa valtio korvaa vahingon ja voi periä sen takaisin toiminnanharjoittajalta, pääsääntöisesti enintään 60 miljoonaan euroon asti. Siksi toiminnanharjoittajalta edellytetään vakuutusta.

Voiko kiertoradalla olevan satelliitin myydä?

Voi, mutta avaruusesineen tai avaruustoiminnan hallinnan siirto edellyttää viranomaisen ennakkohyväksyntää. Jos ostaja on ulkomainen, hyväksynnän ehdoksi voidaan asettaa vastuuta koskeva sopimus ostajan kotivaltion kanssa.

Miten LKOS voi auttaa avaruuteen liittyvissä kysymyksissä?

Avaruushankkeissa yhdistyvät kuljetus- ja vakuutusoikeus, vientivalvonta ja pakotteet, kansainvälinen kauppa sekä yritysjärjestelyt. Nämä ovat LKOS Law Officen ydinosaamista. Autamme avaruusalan yrityksiä ja niiden sijoittajia lupa-asioissa, sopimuksissa, vientivalvonnan ja pakotteiden arvioinnissa sekä yrityskaupoissa Suomessa, Baltiassa ja Pohjoismaissa.

Ota yhteyttä: [email protected]