Kuka tekee kuljetussopimuksen kansainvälisessä kaupassa?

Kuka tekee kuljetussopimuksen kansainvälisessä kaupassa?

Usein kuultava kysymys on, kuka tekee kuljetussopimuksen kansainvälisessä kaupassa sekä kenen vastuulla on rahtilaskun suorittaminen. Näistä asioista sovitaan tavanomaisesti kauppasopimuksessa käyttäen hyväksi Incoterms-toimituslausekkeita. Termi tulee sanoista international commercial terms.

Milloin ostaja tekee kuljetussopimuksen?

Incoterms 2010 -toimituslausekkeiden mukaisesti ostaja tekee kuljetussopimuksen seuraavia toimitusehtoja käytettäessä: EXW, FCA, FAS sekä FOB.

Lausekkeiden FCA, FAS sekä FOB osalta kuljetussopimuksen tekeminen on selvästi ostajan tehtävä, vaikkakin myyjä voi sen tehdä ostajan riskillä ja kustannuksella. Sen sijaan EXW-ehdossa kummallakaan osapuolella ei ole velvoitetta tehdä kuljetussopimusta. Käytännössä ostajan tulee se kuitenkin tehdä, mikäli hän haluaa tavarat haltuunsa.

Milloin myyjä tekee kuljetussopimuksen?

Myyjä tekee kuljetussopimuksen käytännössä kaikissa Incoterms C- ja D-ryhmän ehdoissa. Lisäksi CIP- ja CIF-ehdoissa lausekkeen keskellä oleva I-kirjain selventää, että myyjällä on vakuuttamisvelvollisuus ehtojen mukaisesti. Edellä mainittuja ehtoja ovat siis: CPT, CIP, CFR, CIF, DAT, DAP ja DDP.

Kuljetussopimuksen tekemisestä

Kaikki toimituslausekkeet eivät sisällä vaatimuksia siitä, kuinka ja millä ehdoilla kuljetussopimus tulee tehdä kauppasopimuksessa sovitun tavaran toimittamiseksi ostajalle – tämä korostuu erityisesti F-ryhmän lausekkeissa. Näissä ehdoissa ostaja vastaanottaa tavaran tulopäässä itse valitsemaltaan rahdinkuljettajalta ja voi näin ollen kuljetussopimuksin turvata etunsa. Tällöinkin kuljetussopimus on tehtävä huomioiden myyjän velvollisuudet; kuljetussopimus tulee tehdä nimetyssä toimituspaikassa tai lastaussatamassa.

Huolintasopimus ja kauppasopimuksen osapuolet

Kauppasopimuksen ostaja ja myyjä voivat tehdä sopimuksen huolitsijan kanssa niin, että huolintatoimeksianto kattaa tavarankuljetuksen tai osan siitä, tai se kattaa vain tuontihuolinnassa tuontiselvityksen.

Huolitsija joutuu kuitenkin tavanomaisesti tekemään toimia kuljetusta suorittaessaan ostajaan ja myyjään nähden, riippumatta siitä, kumpi näistä tahoista on varsinainen tai sopimusperusteinen toimeksiantaja. Tällöin huolitsijalle saattaa jäädä epäselväksi se, kumman osapuolen kuuluu suorittaa jokin yksittäinen maksu – esimerkiksi avisointi eli ilmoitus ostajalle tavaran saapumisesta – jos tästä ei ole selvästi sovittu sopimuksin. Toisinaan näitä ostajan ja myyjän vastuukysymyksiä ratkotaan Incoterms-tulkintaryhmässä, mikäli osapuolet eivät keskenään saa asiaa ratkaistuksi.

Huolintalaskun maksuvelvollisuudesta

Pohjoismaisen Speditööriliiton yleiset määräykset (PSYM) ovat huolinta-alalla laajasti käytössä. Viimeisin versio ehdoista on PSYM 2015. Näiden ehtojen 11 §:ssä säädetään huolintalaskun suorittamisesta seuraavasti:

”Riippumatta siitä, mitä mahdollisesti on sovittu toimeksiantajan maksuvelvollisuudesta kauppa- tai kuljetussopimuksen mukaisesti muun kuin huolitsijan kanssa, toimeksiantaja on velvollinen, huolitsijan kanssa sopimiensa ehtojen mukaisesti, huolitsijan vaatimuksesta korvaamaan huolitsijalle tämän saamiset, jotka perustuvat sopimukseen (palkkio, ennakko, kulujen korvaus) mukaan lukien huolitsijan ennakkomaksun kustannuksista, asianmukaistia tositteita vastaan.”

Näin ollen PSYM 2015 -ehtojen soveltuessa huolintatoimeksiantoon huolitsija on oikeutettu suorittamiinsa kustannuksiin ehtojen mukaisesti toimeksiantajaltaan. Lisäksi mainittakoon, että huolitsijalla on pantti- ja pidätysoikeus ehtojen 14 §:ssä säädetysti kuljetettavaan tavaraan. On kuitenkin tärkeää, että panttioikeuden olemassaolo selvitetään ja varmistetaan erikseen huolintasopimukseen soveltuvan lain perusteella.

***

Aihealueen osalta asiantuntijamme vastaavat mielellään tarkentaviin kysymyksiinne.