Kuka tekee kuljetussopimuksen kansainvälisessä kaupassa?

Usein kuultava kysymys on, että kuka tekee kuljetussopimuksen kansainvälisessä kaupassa sekä kenen vastuulla on rahtilaskun suorittaminen. Näistä asioista sovitaan tavanomaisesti kauppasopimuksessa käyttäen hyväksi Incoterms-toimituslausekkeita. Termi tulee sanoista international commercial terms.

Incoterms 2010-toimituslausekkeiden mukaisesti ostaja tekee kuljetussopimuksen seuraavia toimitusehtoja käytettäessä. Näitä ehtoja ovat: EXW, FCA, FAS sekä FOB.

Lausekkeiden FCA, FAS sekä FOB kuljetussopimuksen tekeminen on selvästi ostajan tehtävä, vaikkakin myyjä voi sen tehdä ostajan riskillä ja kustannuksella. Sen sijaan EXW ehdossa, kummallakaan osapuolella ei ole velvoitetta tehdä kuljetussopimusta. Ostajan tulee se kuitenkin tehdä, mikäli tahtoo tavarat haltuunsa.  

Myyjä tekee kuljetussopimuksen käytännössä kaikissa Incoterms C- ja D-ryhmän ehdoissa. Lisäksi CIP ja CIF ehdoissa lausekkeen keskellä oleva I-kirjain lisäksi selventää, että myyjällä on vakuuttamisvelvollisuus ehtojen mukaisesti. Edellä mainittuja ehtoja ovat siis: CPT, CIP, CFR, CIF, DAT, DAP ja DDP.

Kaikki toimituslausekkeet eivät sisällä vaatimuksia siitä, kuinka ja millä ehdoilla kuljetussopimus tulee tehdä kauppasopimuksessa sovitun tavaran toimittamiseksi ostajalle. Tämä erityisesti F-ryhmän lausekkeissa. Näissä ehdoissa ostaja vastaanottaa tavaran tulopäässä itse valitsemaltaan rahdinkuljettajalta ja voi näin ollen kuljetussopimuksin turvata etunsa. Tällöinkin kuljetussopimus on tehtävä huomioiden myyjän velvollisuudet eli kuljetussopimus on tehtävä nimetyssä toimituspaikassa tai lastaussatamassa.

Kauppasopimuksen ostaja ja myyjä voivat tehdä sopimuksen huolitsijan kanssa niin, että huolintatoimeksianto kattaa tavarankuljetuksen tai osan siitä tai se kattaa vain tuontihuolinnassa tuontiselvityksen.

Huolitsija joutuu kuitenkin tavanomaisesti tekemään toimia kuljetusta suorittaessaan ostajaan ja myyjään nähden, riippumatta siitä, kumpi näistä tahoista on varsinainen tai sopimusperusteinen toimeksiantaja. Tällöin huolitsijalle saattaa jäädä epäselväksi se, kumman osapuolen kuuluu suorittaa jokin yksittäinen maksu esim. avisointi eli ilmoitus ostajalle tavaran saapumisesta, milloin tästä ei olisi selvästi sovittu sopimuksin. Toisinaan näitä ostajan ja myyjän vastuukysymyksiä ratkotaan Incoterms-tulkintaryhmässä, mikäli osapuolet eivät keskenään saa asiaa ratkaistuksi.

Pohjoismaisen Speditööriliiton yleiset määräykset (PSYM) ovat huolinta-alalla laajalta käytössä. Viimeisin versio ehdoista on PSYM 2015-ehdot. Näiden ehtojen 11 §:ssä säädetään huolintalaskun suorittamisesta seuraavasti:

”Riippumatta siitä, mitä mahdollisesti on sovittu toimeksiantajan maksuvelvollisuudesta kauppa- tai kuljetussopimuksen mukaisesti muun kuin huolitsijan kanssa, toimeksiantaja on velvollinen, huolitsijan kanssa sopimiensa ehtojen mukaisesti, huolitsijan vaatimuksesta korvaamaan huolitsijalle tämän saamiset, jotka perustuvat sopimukseen (palkkio, ennakko, kulujen korvaus) mukaan lukien huolitsijan ennakkomaksun kustannuksista, asianmukaistia tositteita vastaan.”

Näin ollen PSYM 2015-ehtojen soveltuessa huolintatoimeksiantoon huolitsija on oikeutettu suorittamiinsa kustannuksiin ehdon mukaisesti toimeksiantajaltaan. Lisäksi mainittakoon, että huolitsijalla on pantti- ja pidätysoikeus ehtojen 14 §:ssä säädetysti kuljetettavaan tavaraan. Todettakoon lisäksi, että panttioikeuden olemassaolo tulee aina erikseen selvittää sekä varmistaa huolintasopimukseen soveltuvan lain perusteella.

***

Aihealueen osalta asiantuntijamme vastaavat mielellään tarkentaviin kysymyksiinne.