Vakuutuslainsäädännöstä
Vakuutussopimuslaki, joka tuli voimaan vuoden 1994 alussa, säätää vahinko- ja eläkevakuutuksia. Vakuutussopimuslaki on lähtökohtaisesti pakottavaa oikeutta vakuutuksenottajan tai -vakuutetun ollessa kuluttaja, elinkeinoharjoittaja tai pienyritys. Pakottavuus tarkoittaa sitä, ettei vakuutusehdoissa voida vakuutuksenottajan laissa säädettyä suojaa heikentää vakuutussopimuksen ehdoilla.
Vakuutussopimuslakia sovelletaan kaikkeen vahinkovakuutukseen. Omaisuusvakuutuksella katetaan vakuutusehdoissa lueteltu omaisuus yllättävän ja ennalta arvaamattoman vahingoittumisen tai tuhoutumisen varalta. Tällainen suojattu omaisuus voi olla esim. koti ja siellä oleva koti-irtaimisto, kesämökki, ajoneuvot tai matkatavarat.
Kotivakuutuksiin liitetään tavanomaiseksi osaksi vastuuvakuutus. Vastuuvakuutuksella on tarkoitus kattaa vakuutuksenottajan mahdollinen vahingonkorvausvastuu ulkopuolisille tahoille. Usein vakuutukseen sisältyy myös oikeusturvavakuutus, joka kattaa vakuutuksenottajalle oikeudenkäynnistä aiheutuvia oikeudenkäyntikuluja.