Palvelumme›Logistiikka | Kuljetusoikeus | Merioikeus
Helsingin hovioikeus kumosi 27.8.2026 antamallaan päätöksellä käräjäoikeuden ratkaisun ja katsoi, että Suomen tuomioistuimilla on rikosoikeudellinen toimivalta tutkia Suomen talousvyöhykkeellä tapahtunut merikaapelien vaurioittaminen. Ratkaisu on ensimmäinen suomalainen ennakkotapaustason linjaus siitä, milloin YK:n merioikeusyleissopimuksen 97 artiklan lippuvaltioperiaate ei suojaa ulkomaisen aluksen päällystöä. Kysymys ei ole enää vain merioikeudesta, se on kysymys siitä, kuka voi ylipäätään tutkia Itämeren kriittiseen infrastruktuuriin kohdistuvat teot. Lue myös analyysimme merioikeuden kokoonpanosta.
Asia koskee joulupäivänä 2024 Suomenlahdella tapahtunutta tapahtumasarjaa, jossa Cookinsaarten lipun alla purjehtineen säiliöaluksen Eagle S:n ankkuri irtosi ja vaurioitti Suomen talousvyöhykkeellä ensin EstLink 2 -sähkönsiirtoyhteyden ja sen jälkeen neljä tietoliikennekaapelia. Syyttäjä vaati aluksen päällikölle, yliperämiehelle ja toiselle perämiehelle rangaistusta ensisijaisesti törkeästä tuhotyöstä ja törkeästä tietoliikenteen häirinnästä.
Seuraava aikajana perustuu syytteen teonkuvaukseen. Syyllisyyskysymystä ei ole missään oikeusasteessa ratkaistu, eikä hovioikeus ole ottanut siihen kantaa.
Ankkuria raahattiin teonkuvauksen mukaan yhteensä noin 90 kilometrin matkan, ja matkaa jatkettiin viranomaistiedustelun jälkeen vielä yli kolme tuntia. Asianomistajien vahingonkorvausvaatimukset olivat mittaluokaltaan poikkeuksellisia: EstLink 2 -kaapelin korjauskustannuksista vaadittiin 55 335 632,93 euroa ja tulonmenetyksestä 50 000 000 euroa, minkä lisäksi Elisa Oyj vaati 286 974,74 euroa. Syyttäjän mukaan EstLink 2 oli poissa käytöstä noin puoli vuotta.
Helsingin käräjäoikeus jätti 3.10.2025 syytteen ja siihen liittyvät korvausvaatimukset tutkimatta kansainvälisen toimivallan puuttumisen vuoksi. Ratkaisu eteni kahdessa vaiheessa, jotka on syytä pitää erillään.
Rikoslain 1 luvun 10 §:n mukaan rikos katsotaan tehdyksi sekä siellä, missä teko suoritettiin, että siellä, missä tunnusmerkistön mukainen seuraus ilmeni. Käräjäoikeus katsoi, että tuhotyön tunnusmerkistön edellyttämää vakavaa vaaraa energiahuollolle ei ollut ilmennyt Suomessa: energiahuoltoa oli tulkittava suppeasti sähkön saantina ja riittävyytenä, EstLink 2 siirsi vaurioitumishetkellä sähköä Suomesta Viroon, eikä esitetty selvitys osoittanut yhteiskunnan toimintojen lamaannuttamiseen verrattavaa vaaraa. Myös tietoliikenteelle aiheutuneet häiriöt jäivät varmentavien yhteyksien vuoksi vähäisiksi.
Sen sijaan törkeän vahingonteon ja törkeän tietoliikenteen häirinnän tunnusmerkistöjen mukaiset seuraukset – erittäin suuri taloudellinen vahinko ja erityisen tuntuva haitta – olivat ilmenneet Suomessa. Näiltä osin tekopaikka oli siis Suomi.
Tähän käräjäoikeus vastasi myöntävästi. Rikoslain 1 luvun 15 §:n mukaan Suomea velvoittavan kansainvälisen sopimuksen asettamaa rajoitusta on noudatettava. Käräjäoikeus katsoi, että merioikeusyleissopimuksen 97 artiklan 1 kappaleen selvän sanamuodon mukaan toimivalta merenkulkuonnettomuuksissa kuuluu vain lippuvaltiolle tai päällystön kansalaisuusvaltiolle – myös silloin, kun kysymys on tahallisesta teosta. Ankkuri oli pudonnut kiinnitysmekanismin rikkoutuessa, ja väitetyt laiminlyönnit liittyivät välittömästi aluksen liikkumiseen ja ohjaamiseen.
Lisäksi käräjäoikeus tukeutui merioikeusyleissopimuksen 113 artiklaan ja sen kansalliseen täytäntöönpanoon: lain eräiden vedenalaisten johtojen suojelemisesta 2 §:ää sovelletaan aluevesirajan ulkopuolella vain Suomen lipun alla purjehtivaan alukseen, Suomen kansalaiseen ja suomalaiseen yhteisöön (HE 53/2004 vp s. 40). Lainsäätäjä oli siis itse kytkenyt toimivallan lippuvaltioperiaatteeseen.
Lopputulos oli se, että valtio velvoitettiin korvaamaan vastaajien oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa yhteensä lähes 193 000 eurolla.
Hovioikeus rakensi arvionsa neliportaisesti. Rakenne on huomionarvoinen, koska se on sovellettavissa jokaiseen tulevaan Itämeren infrastruktuuritapaukseen.
Hovioikeus lähti liikkeelle siitä, että rikosoikeuden alalla sovelletaan lähtökohtaisesti alueperiaatetta myös kansainvälisessä oikeudessa: jos rikoksen vaikutukset ilmenevät Suomen alueella, rikos on yleisesti tunnustettujen periaatteiden mukaan tehty Suomessa. Hovioikeus viittasi pysyvän kansainvälisen välitystuomioistuimen ratkaisuun Enrica Lexie (21.5.2020, No 2015–28, kohta 840). Suomen rikoslain soveltamisalaa ja tuomioistuinten toimivaltaa koskevat säännökset ovat siis yhdenmukaisia kansainvälisen oikeuden kanssa.
Vastaajat vetosivat lippuvaltion yksinomaiseen lainkäyttövaltaan. Hovioikeus totesi, ettei 92 artikla sääntele sitä, minkä valtion rikoslainsäädäntöä sovelletaan tekoon, joka on tehty lippuvaltion aluksella mutta jonka seuraukset ovat ilmenneet toisessa valtiossa. Molemmilla valtioilla on toimivalta – Suomella alueperiaatteen nojalla ja Cookinsaarilla 92 artiklan nojalla – mutta tämä toimivalta on rinnakkainen (Enrica Lexie, kohta 839).
Rinnakkaista toimivaltaa rajoittaa 97 artiklan 1 kappale, jonka mukaan yhteentörmäyksessä tai muussa merenkulkuonnettomuudessa aluksen päällikköä tai muuta palveluksessa olevaa henkilöä vastaan voidaan ryhtyä rikosoikeudelliseen menettelyyn vain lippuvaltion tai kansalaisuusvaltion viranomaisten edessä. Sopimuksen 58 artiklan 2 kappaleen viittausmääräyksen kautta tämä koskee myös talousvyöhykettä.
Hovioikeus teki kolme merkittävää tulkintaratkaisua:
”Hovioikeus katsoo, että ankkurin yllättävää putoamista ja siihen liittyviä vahinkoja voidaan pitää sattumuksena (incident) ja siten myös merenkulkuonnettomuutena. Ottaen kuitenkin huomioon miehistön väitetty toiminta viranomaisyhteydenoton aikana ja sen jälkeen, ankkurin raahaamisen jatkaminen teonkuvauksen mukaisissa olosuhteissa yli kolmen tunnin ajan, tapahtunutta ei voi hovioikeuden näkemyksen mukaan enää pitää sattumuksena eikä siten myöskään 97 artiklan 1 kappaleessa tarkoitettuna merenkulkuonnettomuutena.”
Helsingin hovioikeus 27.8.2026 nro 1051 2110Tämä on ratkaisun oikeudellisesti kiinnostavin kohta. Hovioikeus ei kiistänyt, että ankkurin putoaminen sinänsä täytti merenkulkuonnettomuuden tunnusmerkit. Se katsoi, että tapahtuman luonne voi muuttua sen jälkeen: vaikka incident on käsitteenä onnettomuutta laajempi, se pitää asiayhteydessään sisällään sen, että kysymys on yhteentörmäykseen rinnastettavasta sattumuksesta, joka ei ole tahallinen suhteessa sattumuksen seuraukseen. Kun raahaamista jatkettiin viranomaisyhteydenoton jälkeen tunteja, sattumuksen luonne katosi – ja sen mukana lippuvaltion yksinomaisuus.
Hovioikeus vielä täsmensi, ettei arviota muuta se, että merenalaisten kaapeleiden vaurioituminen on mainittu esimerkkinä merenkulkuonnettomuudesta aavaa merta koskevan yleissopimuksen esitöissä (International Law Commission, Articles concerning the Law of the Sea with commentaries, 1956). Merkitystä ei ollut myöskään 113 artiklalla, joka velvoittaa sopimusvaltiot kriminalisoimaan merenalaisten kaapeleiden vaurioittamisen – kysymys kansallisesta kriminalisointivelvoitteesta on eri asia kuin kysymys tuomioistuimen kansainvälisestä toimivallasta.
Koska myös Cookinsaarten tuomioistuimilla oli 92 artiklan nojalla toimivalta, syntyi positiivinen toimivaltaristiriita. Hovioikeus ratkaisi sen merioikeusyleissopimuksen 59 artiklan nojalla: ristiriita tulee ratkaista kohtuuden mukaan ja kaikkien asianhaarojen valossa ottaen huomioon kyseisten etujen tärkeys asianosaisille ja koko kansainväliselle yhteisölle. Ottaen erityisesti huomioon Suomessa aiheutuneiden rikosseurausten mittavuuden, hovioikeus piti kohtuullisena, että rikossyytteet käsitellään Suomessa eikä Cookinsaarilla.
Arvioinnissa hovioikeus totesi – ottamatta kantaa syyksilukemiseen – että teonkuvauksesta ilmenevät seikat sekä väitettyjen vahinkojen laatu ja laajuus huomioon ottaen asiassa ei ole rikosnimikkeestä riippumatta kysymys vähäisenä pidettävästä epäillystä rikoksesta ja että seuraukset ovat olleet vakavat.
Vastaajat vetosivat rikosoikeudelliseen laillisuusperiaatteeseen. Hovioikeus torjui väitteen selkeällä logiikalla: Suomen tuomioistuinten toimivalta perustuu kansainvälisen oikeuden ja kansallisten säännösten pääsääntöön, ja 97 artikla on tästä poikkeussäännös. Se, ettei poikkeus sovellu, ei laajenna Suomen rikosoikeudellista toimivaltaa – joten rikoslain 3 luvun 1 §:n laillisuusperiaatteesta ei aiheudu estettä käsitellä asiaa Suomessa.
| Kysymys | Käräjäoikeus 3.10.2025 | Hovioikeus 27.8.2026 |
|---|---|---|
| Tekopaikka (RL 1:10) | Suomi vaihtoehtoisten syytekohtien osalta; tuhotyön seuraus ei ilmennyt Suomessa. | Suomi – väitetyn rikoksen seuraukset ovat ilmenneet Suomessa. |
| UNCLOS 92 art. | Ei rajoita rikoslain soveltamisalaa; ei RL 1:15:n tarkoittama rajoitus. | Ei sulje pois Suomen toimivaltaa; toimivalta on rinnakkainen. |
| UNCLOS 97 art. | Soveltuu. Selvä sanamuoto kattaa myös tahalliset teot; tapahtumat liittyivät aluksen kulkuun. | Ei sovellu. Raahaamisen jatkaminen vei tapahtumalta sattumuksen luonteen. |
| UNCLOS 113 art. | Tukee lippuvaltiosidonnaisuutta; kansallinen laki rajaa soveltamisen Suomen aluksiin. | Ei merkitystä arvioitaessa tuomioistuimen kansainvälistä toimivaltaa. |
| Toimivaltaristiriita | Ei arvioitu – toimivalta katsottiin yksinomaiseksi. | Ratkaistiin 59 artiklan kohtuusarvioinnilla Suomen hyväksi. |
| Lopputulos | Syyte ja korvausvaatimukset jätettiin tutkimatta; valtio maksoi kulut. | Tuomio kumottiin; asia palautettiin Helsingin käräjäoikeuteen. |
Muiden valtioiden oikeudet ja velvollisuudet talousvyöhykkeellä. Viittausmääräyksen kautta 88–115 artiklat soveltuvat myös talousvyöhykkeellä.
Ristiriitojen ratkaisuperuste, kun sopimus ei osoita oikeutta tai toimivaltaa. Ratkaistaan kohtuuden mukaan kaikkien asianhaarojen valossa.
Alukset kuuluvat aavalla merellä lippuvaltion yksinomaiseen lainkäyttövaltaan – ei kuitenkaan sääntele sovellettavaa rikoslakia seurausvaltiossa.
Yhteentörmäys tai muu merenkulkuonnettomuus: rikosoikeudellinen menettely päällystöä vastaan vain lippu- tai kansalaisuusvaltiossa.
Velvoite kriminalisoida merenalaisten kaapelien katkaiseminen tai vahingoittaminen. Kriminalisointivelvoite ≠ toimivaltasääntö.
Todistusvoimaiset kielitoisinnot. Suomenkielinen käännös ei ole todistusvoimainen – tulkinta tehdään autenttisista teksteistä.
Hovioikeuden oli tutkittava viran puolesta, oliko Fingrid Oyj:llä ja Elering AS:llä asianomistaja-asema. Vastaajat väittivät, ettei energiahuollon vaarantaminen kohdistunut yksittäiseen yhtiöön, ettei Fingridin omaisuutta vahingoitettu Suomessa ja ettei Elering ollut suomalainen yhtiö.
Hovioikeus totesi, ettei EstLink 2 -kaapelin omistajuutta ollut riitautettu, ja katsoi, ettei väitetyn vahingon sijaintipaikalla tai Eleringin kotipaikalla ole merkitystä asianomistaja-aseman kannalta. Mahdollinen korvausvastuu ratkaistaan esitetyn näytön ja aineellisoikeudellisten vahingonkorvaussäännösten perusteella. Asianomistaja on rikoksen kautta välittömästi loukatun tai vaarannetun oikeushyvän haltija ja vahingon kärsijä.
Käytännön opetus: prosessuaalinen asema ja aineellinen korvausvastuu ovat eri kysymyksiä. Väite ”vahinko ei ilmennyt täällä” ei ole tie ulos asianomistaja-asemasta – se on argumentti pääasiassa. Tästä lisää riidanratkaisupalveluissamme.
Aluksen hoitovarustamoa oli kuultu vahingonkorvauslain 7 luvun 5 §:n nojalla miehistön työnantajana. Hovioikeus vahvisti, että tuomioistuimen on viran puolesta varattava työnantajalle tilaisuus tulla kuulluksi riippumatta siitä, onko sitä kohtaan esitetty vaatimuksia.
Kuultava ei kuitenkaan ole asianosainen, vaan sillä on ainoastaan niin sanotun epäitsenäisen väliintulijan asema, eikä tuomion oikeusvoima ulotu siihen. Tästä seurasi, että varustamon vaatimus oikeudenkäyntikulujensa korvaamisesta valtion varoista hylättiin lakiin perustumattomana – myös hovioikeudessa. Vaatimus koski yli 680 000 euroa sekä useita valuuttoja.
Varustamon näkökulma: kuulluksi tuleminen ei ole sama asia kuin asianosaisasema. Jos varustamolla on tosiasiallinen intressi torjua vaatimuksia ja se aikoo hakea kulujaan takaisin, prosessiasema on suunniteltava etukäteen – tarvittaessa itsenäisenä väliintulijana tai erillisellä vahingonkorvauskanteella valtiota vastaan. Rikosprosessin sivustaseuraaja maksaa laskunsa itse.
Hovioikeus piti voimassa käräjäoikeuden salassapitomääräykset, jotka koskevat muun muassa EstLink 2 -kaapelin sijaintia ja vauriokohtaa koskevia tietoja – osin vuoteen 2050 asti. Perusteena olivat kaapelinvalmistajan ja korjaajien liikesalaisuudet sekä se, että tiedot saattoivat vaikuttaa mahdollisuuksiin suojata ja turvata sähkönsiirron huoltovarmuuskriittisiä rakenteita ja järjestelmiä.
Sen sijaan hovioikeus hylkäsi vaatimukset, joille ei enää tässä vaiheessa prosessia ollut erityistä syytä, samoin kuin vaatimuksen miehistön työsopimusten salassapidosta. Hovioikeuden ratkaisu itsessään on julkinen.
Ratkaisu ei ole lainvoimainen eikä se ratkaise syyllisyyskysymystä. Silti se muuttaa riskiarvioinnin lähtökohtia jokaiselle, joka liikennöi Suomenlahdella tai omistaa siellä infrastruktuuria.
Lippuvaltion suoja ei ole automaattinen. Se voidaan menettää sillä, miten aluksella toimitaan onnettomuuden jälkeen.
Rikosprosessi on käytettävissä myös silloin, kun teko on tapahtunut talousvyöhykkeellä vieraan valtion lipun alla.
Toimivaltakysymyksen ratkeaminen muuttaa vastuuriskin maantiedettä ja siten myös varautumistarvetta.
Ratkaisu vahvistaa rannikkovaltioiden aseman ja lisää viranomaistoimien todennäköisyyttä Suomenlahdella.
Autamme näissä kysymyksissä merioikeuden ja kuljetusoikeuden, riidanratkaisun, vakuutusoikeuden sekä pakotteiden ja kansainvälisen kaupan palvelualueillamme. Virossa, Latviassa ja Liettuassa toimiville asiakkaille Baltic Desk tarjoaa saman neuvonnan rajat ylittävänä kokonaisuutena.
Hovioikeuden päätös on prosessuaalinen välipäätös toimivallasta, ei kannanotto syyllisyyteen. Asia palautettiin Helsingin käräjäoikeuteen, jonka tulee ottaa se omasta aloitteestaan uudelleen käsiteltäväksi päätöksen tultua lainvoimaiseksi tai asianosaisten suostumuksella jo sitä ennen. Käräjäoikeuden on samalla lausuttava myös hovioikeudessa esitetyistä oikeudenkäyntikuluvaatimuksista. Koska kysymys ei ole merioikeusasiasta, Helsingin käräjäoikeus on toimivaltainen tuomioistuin.
Ratkaisematta ovat ainakin seuraavat kysymykset:
Huomaa: Hovioikeuden päätös ei ole lainvoimainen. Tämä artikkeli perustuu 27.8.2026 annettuun päätökseen ja sen liitteenä olevaan käräjäoikeuden tuomioon sellaisina kuin ne ovat julkisia. Artikkeli on laadittu 31.8.2026, eikä siinä ole huomioitu sen jälkeisiä mahdollisia muutoksenhakutoimia.
Kyllä, lähtökohtaisesti on. Helsingin hovioikeus katsoi 27.8.2026 antamassaan päätöksessä, että kun väitetyn rikoksen tunnusmerkistön mukaiset seuraukset ilmenevät Suomessa, rikos on rikoslain 1 luvun 10 §:n ja kansainvälisen oikeuden alueperiaatteen nojalla tehty Suomessa. Tämä koskee myös tekoja, jotka on tehty vieraan valtion lipun alla purjehtivalla aluksella Suomen talousvyöhykkeellä. Merioikeusyleissopimuksen 92 artikla ei sulje tätä pois, vaan toimivalta on rinnakkainen lippuvaltion toimivallan kanssa.
97 artiklan 1 kappale rajoittaa rannikkovaltion toimivaltaa: yhteentörmäyksessä tai muussa merenkulkuonnettomuudessa aluksen päällikköä tai muuta palveluksessa olevaa henkilöä vastaan voidaan ryhtyä rikosoikeudelliseen menettelyyn vain lippuvaltion tai henkilön kansalaisuusvaltion viranomaisten edessä. Määräys on poikkeussäännös, joka laadittiin kumoamaan Lotus-ratkaisuun perustunut oikeustila. Se ei kata kaikkia aluksella tehtyjä tekoja – vain sellaiset, jotka täyttävät merenkulkuonnettomuuden (incident of navigation) määritelmän.
Hovioikeus katsoi, että ankkurin yllättävä putoaminen ja siitä välittömästi aiheutuneet vahingot olisivat sinänsä olleet sattumus ja siten merenkulkuonnettomuus. Ratkaisevaa oli se, mitä tapahtui sen jälkeen: teonkuvauksen mukaan miehistö ilmoitti viranomaisille totuudenvastaisesti ankkureiden olevan ylhäällä ja raahaamista jatkettiin vielä yli kolmen tunnin ajan. Näissä olosuhteissa tapahtumaa ei voitu enää pitää yhteentörmäykseen rinnastettavana sattumuksena, joka ei ole tahallinen suhteessa seuraukseensa.
Pysyvän välitystuomioistuimen Enrica Lexie -ratkaisu (21.5.2020, No 2015–28) on keskeisin kansainvälinen tulkintalähde 97 artiklan merenkulkuonnettomuuden käsitteelle. Ratkaisusta seuraa, että kysymyksen on oltava tapahtumasta, joka on liittynyt aluksen kulkuun ja ohjaamiseen ja josta on aiheutunut vahinkoa (kohdat 649–656). Ratkaisu vahvistaa myös, että rannikkovaltion ja lippuvaltion toimivalta voivat olla rinnakkaisia (kohdat 839–840).
Kun kahdella valtiolla on rinnakkainen toimivalta samaan tekoon, syntyy positiivinen toimivaltaristiriita. Hovioikeus ratkaisi sen merioikeusyleissopimuksen 59 artiklan nojalla: ristiriita ratkaistaan kohtuuden mukaan ja kaikkien asianhaarojen valossa ottaen huomioon kyseisten etujen tärkeys asianosaisille ja koko kansainväliselle yhteisölle. Suomessa aiheutuneiden rikosseurausten mittavuus puolsi käsittelyä Suomessa.
Kyllä. Hovioikeus katsoi, että sekä suomalainen Fingrid Oyj että virolainen Elering AS ovat asiassa asianomistajia EstLink 2 -kaapelin omistajina. Asianomistaja-aseman kannalta merkitystä ei ollut sillä, missä vahingon väitettiin sijaitsevan tai missä yhtiöllä on kotipaikka. Mahdollinen korvausvastuu ratkaistaan erikseen näytön ja vahingonkorvaussäännösten perusteella.
Ei automaattisesti. Vahingonkorvauslain 7 luvun 5 §:n nojalla kuultavalla työnantajalla on ainoastaan epäitsenäisen väliintulijan asema, eikä se ole asianosainen. Tuomion oikeusvoima ei ulotu kuultavaan, eikä sillä ole tällä perusteella oikeutta saada oikeudenkäyntikulujaan valtion varoista. Hovioikeus hylkäsi varustamon kuluvaatimukset sekä käräjä- että hovioikeuden osalta.
Ei. Päätökseen saa hakea muutosta korkeimmalta oikeudelta vain, jos korkein oikeus myöntää valitusluvan. Määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 26.10.2026. Asia on palautettu Helsingin käräjäoikeuteen, jonka tulee ottaa se omasta aloitteestaan uudelleen käsiteltäväksi päätöksen tultua lainvoimaiseksi tai asianosaisten suostumuksella jo sitä ennen.
Ratkaisun perusteella keskeistä on toiminta poikkeaman havaitsemisen jälkeen. Käytännön toimenpiteitä ovat muun muassa: selkeät ohjeet siitä, miten rannikkovaltion viranomaisyhteydenottoihin vastataan ja kuka vastaa; menettelyohje aluksen nopeuden ja koneen kierrosluvun selittämättömän laskun selvittämiseksi; ankkurivarmistusten kunnossapidon dokumentointi; sekä etukäteen sovittu oikeudellinen tuki (P&I, paikallinen asiamies) välittömästi tapahtuman jälkeen. Autamme sekä ennakoivassa ohjeistuksessa että kriisitilanteissa.
Toimivaltakysymykset ratkaistaan yleensä ennen kuin kukaan ehtii puhua itse vahingosta. Autamme rakentamaan aseman, joka kestää.
Ota yhteyttä Merioikeuspalvelut
LKOS Law Office Oy · Töölönkatu 4, 00100 Helsinki · +358 44 516 8648 · [email protected]
Tämä artikkeli on laadittu yleiseksi tiedoksi 31.8.2026, eikä se muodosta oikeudellista neuvontaa eikä toimeksiantosuhdetta. Artikkelissa selostettu hovioikeuden päätös ei ole lainvoimainen, eikä asiassa ole ratkaistu syyllisyyskysymystä. Vastaajiin viitataan ainoastaan heidän tehtäviensä perusteella. Yksittäistapauksessa suosittelemme aina erillistä oikeudellista arviointia – otathan yhteyttä. © LKOS Law Office Oy.
